Kouluverkko jälleen tapetilla!

Päivän Salkkarissa oli uutinen, jonka mukaan kouluverkkoa tarkastellaan jälleen piakkoin. Valmistelu on tärkeää tehdä, koska faktat puhuvat puolestaan. Lasten määrä vähenee tulevina vuosina huomattavasti. Salossa on lukumääräisesti huomattava määrä kouluja oppilasmäärään nähden.
Sosiaalisessa mediassa keskustelu sai odotetusti ”siivet selkäänsä” jo pelkästään asian selvittämisestä. Erityisesti vaaleja edeltäviin vaalikoneisiin tuijotetaan ahkerasti. Kuka on sanonut mitäkin.

Avaan asiaa hieman omasta tulevan valtuutetun näkökulmasta. Kyse on mielestäni lapsen oikeuksista, rahasta ja tasapuolisuudesta, kun keskustellaan Salon kouluverkon tulevaisuudesta.

Aloitetaan rahasta.  Salon talousarviossa(2017) yleisopetuksen oppilaalle on varattu 7124€/oppilas/vuosi rahaa riippumatta siitä missä koulussa oppilas opiskelee. Rahasumma perustuu siihen, että opetusryhmien keskikoko koko kaupungissa on n. 20 oppilasta. Selkeästi suurin osa  opetuksen kuluista koostuu opettajan palkoista. Kiinteistökulut ja kuljetuskulut vaihtelevat kouluittain. Salo on laaja kaupunki, joten kuljetuskuluja tulee aina olemaan ja ne ovat kohtalaisen merkittävä osa menoja.
Sijoitettu summa perusopetukseen on kohtuullinen. Itse koen, että sillä summalla pystytään tarjoamaan laadukasta opetusta lapsillemme.

Aloittavien ykkösluokkalaisten määrän avulla on helppo tarkistella asiaa tasapuolisuusnäkökulmasta. Esim. Kirkonkylän koululla Perniössä näyttäisi aloittavan 41 ykkösluokkalaista eli oletettavasti kaksi luokkaa. Näin ollen budjetoituun 20 oppilaan ryhmäkokoon päästään. Jossakin toisessa koulussa aloittaa esim. kahdeksan ykkösluokkalaista. Mikäli ryhmä aloitetaan tuon kokoisena ilman yhdysluokkaratkaisua, niin silloin kyseisen koulun ykkösluokkalaisiin sijoitetaan lähes tuplasumma rahaa vuodessa verrattuna Kirkonkylän koulun oppilaisiin. Koulukentästä täytyy löytää ”maksumies” kyseisen pienen ryhmän perustamiselle. Jossakin koulussa ryhmäkoko tulee olemaan n. 25 oppilasta ellei enemmänkin, jotta pienen ryhmän aiheuttama kustannus saadaan ”korjattua”.

Oppilasmäärän pieneneminen näkyy valtionosuuksissa, joten jos järjestämme opetusta pienemmissä ryhmissä, niin erotus jää kokonaan kunnan katettavaksi.

Olen keskustellut asiasta eri koulujen edustajien kanssa melkoisen ahkerasti tässä kevään mittaan. Ei ole oikein, että pienten ryhmien aiheuttamat ylimääräiset kulut katetaan toisten koulujen oppilaiden palvelutasosta. Toisaalta ”pienikin” koulu saattaa pystyä järjestämään riittävän ja kohtuullisen kokoiset ryhmäkoot yhdysluokkaratkaisujen avulla. Uuteen opetussuunnitelmaan on tullut myös alakoulun osalta ohjelmaan valinnaisuutta. Todella pienen koulun on erittäin hankaa järjestää aitoa valinnaisuutta oppilailleen talouden resurssit huomioiden. Tämän aidon huolen moni on tuonut esiin. Kyse on lopulta siitä, ollaanko koulun tarjoamaan palvelutasoon tyytyväisiä. Tämä on ensisijaisesti opetustoimen tehtävä kartoittaa asiaa ja pitää huolta lasten tasapuolisesta asemasta.

Omana ratkaisuna tähän lasten lukumääräongelmaan tarjoaisin aggressiivista oppilassijoittelua. Aloittavien ykkösluokkalaisten määristä tehtäisiin johtopäätökset ja lähikoulupäätöksillä tasattaisiin mahdollisuuksien mukaan ryhmiä. Näin toimiessa myös palveluverkon tulisi joustaa. Eli voisi tulla tilanteita, jossa opettaja opettaakin toisella koululla seuraavana lukuvuotena, koska ryhmiä omalla koululla ei riitä. Uskokaa tai älkää, niin tämä on myöskin todella kuuma peruna kouluissa.

Tasapuolisuus on avainasia koko kouluverkkokeskustelussa. Lapsilla tulee olla tasapuoliset oikeudet saada hyvää palvelua ympäri kaupunkia. Salon koulurakennusten tilanne on niin epäselvä, että itse en yhtään tervettä koulurakennusta poistaisi käytöstä tässä tilanteessa.

Jälleen päätään nostavaan Ollikkala- Pajula- keskusteluun voitaisiin etsiä yhteistyön henkeä. Mahdolliset säästöt Pajulan siirtämisestä Ollikkalaan perustellaan oppilasryhmäkokojen kasvattamisella. Väite on täysin omituinen. Asia voitaisiin nytkin laittaa jo kuntoon lähikoulupäätösten avulla, jossa vuodesta riippuen saatettaisiin muutamalle lapselle tehdä lähikoulupäätös Ollikkalaan tai vastavuoroisesti Pajulaan. Opettaja saattaisi välillä olla toisen koulun opettajan lukuvuoden, välillä toisen. Ainoa todellinen säästö joka kyseisellä ratkaisulla voitaisiin saada aikaan on kiinteistökulut. Niistä kun vähennetään jonkin verran lisääntyvät kuljetuskulut, niin säästösumma on todella kosmeettinen ja mitätön kokonaisuuden kannalta.

Syyttävä sormeni osoittaa vahvasti tässä asiassa meihin kuntalaisiin. Meillä on vahvat mielipiteet siitä, että siellä ja siellä alueella on sellaisia ja sellaisia oppilaita, ja siellä ei osata opettaa, mutta täällä osataan.

Sitten vielä lyhyesti yhteen faktaan eli kiinteistökuluihin. Kun koulujen oppilasmäärä laskee ja kiinteistökulut pysyvät samana, niin kaupungin osuus laskusta kasvaa enemmän ja enemmän , koska valtionosuudet pienenevät, joilla on katettu tietenkin myös kiinteistökuluja. Päättäjillä on tässä tilanteessa kolme vaihtoehtoa:
a) kasvattaa opetustoimen budjettia -> veroprosentin korotus
b) Yhdistää kouluja poistamalla käytöstä koulurakennuksia-> kiinteistökuluissa säästetään, jos rakennuksesta päästään eroon tms, mutta kuljetuskustannuksia tulee jonkin verran lisää, sekä oppilaiden koulumatkat pitenevät. Opetuskuluissa säästetään todennäköisesti jonkin verran.
c) Suosia aggressiivista oppilassijoittelua ja murtaa raja- aitoja oppilaaksiottoalueiden välillä. Tällä järjestelyllä saataisiin ”pelastettua” paljon.
d) Tehdä hitosti lapsia.

Toivottavasti kouluverkosta voitaisiin tällä kerralla keskustella asiallisesti ilman suurempia riitoja.

Kenen vastuulla homekoulut ovat?

Tässä viikolla kuntaliitto pettyi hallituksen kehysriihen ratkaisuun homekoulujen suhteen. Kannanotossaan kuntaliitto olisi toivonut toimenpiteitä homeongelmien korjaamiseen ja kuntien korjausvelan kattamiseen. Myös useat poliitikot ovat ihmetelleet miksi rahaa ei ohjattu valtion toimesta tämän ison ongelman ratkaisemiseen. Tulevana kuntapäättäjänä minua ihmetyttää koko keskustelu asian ympärillä.

Kunnat ovat rakennuttaneet koulurakennuksia varmasti ajan hengen mukaisen rakennuskulttuurin tyylillä. Valitettavasti jälkeenpäin on huomattu, että rakennustekniikassa on ollut suuria puutteita useiden rakennusten osalta. Ongelmat eivät ole koskaan mukavia kohdata. Kunnallisella puolella on mielestäni erityisen suurena ongelmana se, että asiohin reagoidaan liian hitaasti. ”Empiiriset tutkimukset” kertovat useissa tilanteissa, että ongelma on olemassa. Joissakin tapauksissa kunnan virkamiehet eivät ”tunnista” ongelmaa ja alaisia pyydetään jopa peittelemään asiaa julkiselta keskustelulta.

Edellä mainitun epäkohdan lisäksi kunnat ovat keksineet uusia säästötoimia rakennusten suhteen – ylläpidon heikentämisen. Tämä näkyy monella tavalla rakennusten käyttäjien arjessa ja rakennusten kunnossa. Kiinteistöhuollon työt on mitoitettu alakanttiin, siivousta on vähennetty ja joissakin tapauksissa ilmastointikoneetkin pysäytetään aina kuin mahdollista. Näistä asioista meillä on kokemusta täällä Salossakin, joista seuraukset kantavat ensisijaisesti käyttäjät. Suuressa osassa tilanteita käyttäjät ovat lapsia, nuoria ja vanhuksia.

Ensin siis rakennamme rakennukset huonosti, hoidamme ne huonosti, peittelemme ongelmia mahdollisimman pitkään ja lopuksi kun tilanne on katastrofaalinen – huudamme valtiota apuun! Voisin vielä ymmärtää tämän ketjun, jos hoitaisimme asian itse kuntoon ja oppisimme siitä jotain. Sen sijaan jäämme odottamaan, että ulkopuolinen taho tulisi korjaamaan virheemme ja maksaisi hintalapun hölmöilystämme. Tämä ei mahdu minun maalaisjärkeeni. Sinne ei mahdu myöskään kuntaliiton logiikka oheisen artikkelin perusteella. Artikkelissa todetaan, että homerakennusten korjaaminen maksaisi itsensä takaisin kansantaloudellisena hyötynä jo kolmen vuoden aikana. Eikö tämä työ kannattaisi silloin nimenomaan tehdä kunnissakin mahdollisimman nopeasti. Kunnan työntekijäthän ongelmarakennuksissa oireilevat ja kuntalaiset sairastavat.

Painimme näiden samojen asioiden kanssa täällä Salossakin. Julkista rakennusta, jossa joku käyttäjä ei oireilisi, ei taida olla olemassakaan. Hyvässä muistissa ovat Laurin koulun sulkeminen, kaupungintalon ongelmat ja tietysti Märynummen koulun tilanne. Moision ja Hermannin yläkouluissakin on omat ongelmansa. En ole koskaan perustanut konsulteista, mutta näyttäisi siltä että oma osaamisemme ei riitä kunnallisten rakennusten rakennuttamiseen saatikka ylläpitämiseen, pitäisikö harkita asiantuntemuksen hankkimista ulkopuolelta? Emme ole tietenkään näiden ongelmien kanssa yksin, vaan samassa veneessä muiden kuntien kanssa. Se ei kuitenkaan yhtään lohduta päivittäin oireilevaa kuntalaista, joka ihmettelee miksei kukaan laita asiaa kuntoon.

Hallinnon ja valtuutettujen välinen luottamus korjattava

Tässä kuluvalla viikolla ilmestyessään opetuslautakunnan esityslista sisälsi myös Perniön lukion aloituspaikkojen tarkistuksen. Asia oli valmisteltu virkamiesten toimesta täydessä yhteisymmärryksessä ja erittäin hyvin perustein. Esittelyteksti pitää paikkaansa, mutta jättää hieman avoimia kysymyksiä asiaan perehtymättömälle.

Ensin minuun ottivat yhteyttä asian tiimoilta lehtimiehet. Totesin tietenkin heille, että asiaan ei liity mitään dramatiikkaa ja esitys on erittäin hyvä asia Perniön lukion kannalta. Lehtimiehet ymmärsivät asian hyvin. Perustelen asian nyt vielä tässä Perniön lukion näkokulmasta:

Perniön lukiolle on määritelty vuonna 2011 60 aloituspaikkaa. Luku on ollut kosmeettinen, koska opiskelijoiden määrä on esim. tällä hetkellä vuosittain 21 30 25. Vuonna 2014 Perniön lukio muutti yhteiskoulun kanssa samoihin tiloihin. Koulut mahtuvat sulassa sovussa hyvin toimimaan samassa rakennuksessa ja ratkaisu on ollut onnistunut. Tuossa yhteydessä oltaisiin jo voitu tarkistaa myös tuo aloituspaikkojen määrä, koska eihän koulurakennukseen mahdu edes kahta vuotta peräkkäin tuota 60 opiskelijan ikäluokkaa. Tänä keväänä tuo aloituspaikkojen määrän tarkistaminen tuli yllättäen ajankohtaiseksi, koska Salon lukioon hakeutui huomattavasti enemmän opiskelijoita kuin aloituspaikkoja on. Ongelma on lukioverkon kannalta positiivinen. Asia ratkaistiin siten, että Salon lukion ja Halikon lukion aloituspaikkojen määrää nostettiin hieman. Tämä ei aiheuta tuntikehysmuutoksia kummassakaan lukiossa. Varsinaisen yhteishaun jälkeen alkaa täydennyshaku, jolloin opiskelijalla on mahdollisuus hakeutua myös Perniön lukioon. Mikäli Perniön lukion aloittavien opiskelijamäärä nousisi yli 30 opiskelijan, niin tämä vaatisi tuntikehyksen nostamista Perniössä rinnakkaisen ryhmän aloittamisen muodossa. Tässähän ei olisi mitään järkeä, koska ”ylimääräiset” opiskelijat haluavat ensisijaisesti Salon lukioon. Tuolloin rinnakkainen ryhmä kannattaisi perustaa sinne.

Johtopäätöksenä tästä esityksestä on se, että lukioverkon johdossa tunnistetaan Perniön lukion asema osana lukioverkkoa myös siten, että Salostakin voi oppilaita käydä Perniön lukiossa. Tämä esitys on luottamuksen osoitus Perniön lukiolle ja vahvistaa Perniön lukion, ja myös Halikon lukion, asemaa Salon lukioverkossa.

Seuraavat soittajat asian tiimoilta ovat olleet valtuutettuja, jotka ovat halunneet tietää perusteita esitykselle. Olemme yhdessä tuumin todenneet, että kieltämättä esitysteksti jättää hieman huteran kuvan asian taustoista, mutta ainakin minulta löytyy ymmärrystä siihen, että virkamies ei ole kirjoittanut romaania asiasta, johon ei liity mitään dramatiikkaa ja kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä esitykseen. Moni valtuutettu on todennut, että useampikin virkamiehen esitys on tällä valtuustokaudella aiheuttanut melkoisen ”myllytyksen” huonon valmistelun vuoksi ja he kokevat velvollisuudekseen ”tönkiä” taustat tarkasti. He ovat asiassa täysin oikeassa. Mukana esityslistoilla on ollut myös huonosti valmisteluja esityksiä. Kaikki osapuolet ovat siis toimineet tässä asiassa omasta tulokulmastaan oikein.

Asiaa käsiteltiin myös Somessa ja kuvittelin itse asian olevan varsin yksimielinen, kunnes tänään luin Tauno Kanervan postauksen asiasta. Tässä lainaus hänen tekstistään:”Kovin nopeasti suhdanteet muuttuu 2014 oli tilaa riittävästi Perniön lukion sijoittamiseksi yläasteen kanssa samoihin tiloihin, mutta 2017 tilat eivät riitä. Olen lukenut tämän keskustelun tarkkaan ja todennut sen vähän kaksijakoiseksi paljon jää arvailujen varaan, miksi aloituspaikkojen määrän pitää puolittaa eikö olisi muitakin vaihtoehtoja tai pitääkö lainkaan? Taas kerran horjuu luottamus, asia josta olen henkilökohtaisesti jankuttanut varmaan ihan kyllästymiseen asti, mutta luottamus viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden välillä pitää olla saumaton. Olen kovin huolestunut eteläisen salon oppilaiden puolesta jos Perniön lukion toimintaa näin jatkuvasti kyseenalaistetaan.”

Kanerva kokee siis omasta näkökulmastaan asian selvittelynkin jälkeen, että tämä esitys on Perniön lukion toiminnan kyseenalaistamista, kun asia on juuri päinvastoin. Esityksellä vahvistetaan Perniön lukion asemaa osana Salon lukioverkkoa. Lisäksi tämä valmisteluprosessi on ollut osoitus virkamiesten välisestä luottamuksen ilmapiiristä.

Minä haluaisin, että luottamus virkamiesvalmisteluun saataisiin palautettua. Minulle on ollut yllätys kuinka syvä luottamuspula on. En osaa itse sanoa mikä olisi oikea ratkaisu päästä asiassa parempaan suuntaan. Jokin iltakoulumallinen systeemi esitysten ympärillä voisi olla yksi ratkaisu, mutta tietäen virkamiesten tehtäväkuvat on kohtuutonta vaatia enää lisätöitä. Esitysten valmistelu kiireen keskellä tuottaa varmasti jatkossakin joitakin ”kauneusvirheitä”.

Tämä prosessi osoittaa kokonaisuudessaan sen mikä ongelma ”epäluottamuksen” tilasta seuraa. Olemme keskustelleet viikon aikana ”kauneusvirheestä” esityksessä, johon ei liity mitään dramatiikkaa, kun esitylistalla on toisessa pykälässä täysin olennainen suuri kokonaisuus koko opetustoimea ajatellen, eli Oppiva Salo- ohjelma. Tuo esitys vaatisi jokaisen valtuutetun huomion.

Arvostan kovasti kaikkia keskusteluun osallistuneita tämän asian ympärillä. Jatketaan hyvää yhteistyötä tulevaisuudessakin!

 

Mies joka ei koskaan luvannut mitään

Vaalikampanja on takanapäin ja itse vaalipäiväkin jännitetty. Lopputuloksena koko ”rumbasta” on kaupunginvaltuutetun paikka. Kiitos kaikille tukijoukoille tuesta kampanjan aikana ja 177 äänestäjälle luottamuksesta äänestyspäätöksen muodossa. Salon Kokoomus ansaitsee myös ison kiitoksen. Uusi ehdokas otettiin hienosti mukaan kampanjointiin. Kampanjaa tehtiin positiivisella mielellä ja yhteistyössä. Monta hyvää ehdokasta ei tullut valituksi ahkerasta kampanjoinnistaan huolimatta.

Eräs vanha tuttava onnitteli minua tänään ja kysyi samalla, että millä ihmeen lupauksilla valtuustopaikka irtosi. Huomasin samalla, että en ole oikeastaan luvannut mitään. Aion suhtautua maalaisjärjellä ja tarkoilla talousluvuilla asioihin sekä tehdä ahkerasti yhteistyötä myös yli puoluerajojen. Edessä on varmasti hankaliakin päätöksiä. Vaikeina taloudellisina aikoina hyvän yhteistyön merkitys kasvaa entisestään. Oma verkostoni on sitoutunut auttamaan minua vaikeissa kysymyksissä.

 

 

 

 

Vaalipaneeli face-to-face

Oli mukava osallistua tänään Perniön lukiolla vaalipaneeliin. Mukana kanssani keskustelemassa olivat Heikki Tamminen(Perussuomalaiset), Katja Taimela(SDP) ja Päivi Savolainen(Keskusta). Kiitokset myös paneelin juontajalle Johannes Alarannalle.

IMG-20170403-WA0002

Paneeliosallistujat vasemmalta Päivi Savolainen, Arttu Karhulahti, Katja Taimela ja Heikki Tamminen(KUVA Pirkko Korhonen)

Oli todella hienoa käydä asiallista keskustelua laajasti Salon kannalta olennaisista asioista. Erityisen paljon mieltäni lämmitti ehdokkaiden ratkaisukeskeinen ja yhteistyökykyinen ote. Vaikka joissakin kohdin oltiinkin selkeästi eri linjoilla, niin kaikkien mielipiteitä arvostettiin. Mielestäni kuntapäättäjillä täytyy olla erittäin hyvä yhteistyökyky yli puoluerajojen.

Olen harmistuneena seurannut sosiaalisen median keskusteluja, joissa asiakeskustelut johtavat hyvin usein nälvimiseen tai jopa riitelyyn. Tuntuu, että ihmisten arvostus toisiaan kohtaan on katoava luonnonvara – ainakin ruudun takaa ilmaistuna.

Toivon, että tämän postauksen kuvan ehdokkaista mahdollisimman moni on päättämässä kaupungin asioista tulevalla valtuustokaudella!

Karhuryhmä

Olen keräämässä kunta-alan asioiden osaajista koostuvan poliittisen tiimin vaali- ja valtuustotyöni tueksi. Vahvaan asiaosaamiseen kuuluu asiantuntijaverkosto, jonka mielipidettä kuunnellaan erittäin herkällä korvalla. Ideologiaani kuuluu lisäksi yhteistyöpolitiikka, jossa asioista keskustellaan puolueväreistä riippumatta ja valitaan ratkaisu joka parhaiten tukee tässä tapauksessa kaupungin tavoitteita, ei omia tavoitteita. Asiat eivät saisi henkilöityä.

On jo nyt etukäteen ”hehkutettava”, että olen enemmän kuin ylpeä poliittisesta tiimistäni, Karhuryhmästä. Olette taatusti paras Karhuryhmä, joka minulla on koskaan ollut käytössäni. Karhuryhmän kokoonpano julkaistaan sunnuntaina. Mukana on todellisia politiikan ja hallinnon ammattilaisia sekä mahtavia arjen osaajia eri aloilta.

Salon kuntatutka

ValmisEhdokasKarhulahtiSivu1Olipas ihan mielenkiintoista luettavaa Salon osalta Ylen kuntatutka. Kokonaisuutena tutka osoittaa Salon kannalta paljon hyviä asioita, mutta toki huolestuttavia piirteitäkin löytyy.

Työttömyys ja nuorten(17-24v) koulutuksen ulkopuolelle jääminen ovat omaan silmään pahimmat murheenkryynit.

En ole kyllä aivan vakuuttunut talousosion neljästä tähdestä. Kaupungin talousarviossa menot ovat tänä vuonna 7,9 miljoonaa euroa tuloja pienemmät. Tämä tarkoittanee väistämättä sopeutustoimia palvelurakenteessa myös jatkossa.