Kouluverkko jälleen tapetilla!

Päivän Salkkarissa oli uutinen, jonka mukaan kouluverkkoa tarkastellaan jälleen piakkoin. Valmistelu on tärkeää tehdä, koska faktat puhuvat puolestaan. Lasten määrä vähenee tulevina vuosina huomattavasti. Salossa on lukumääräisesti huomattava määrä kouluja oppilasmäärään nähden.
Sosiaalisessa mediassa keskustelu sai odotetusti ”siivet selkäänsä” jo pelkästään asian selvittämisestä. Erityisesti vaaleja edeltäviin vaalikoneisiin tuijotetaan ahkerasti. Kuka on sanonut mitäkin.

Avaan asiaa hieman omasta tulevan valtuutetun näkökulmasta. Kyse on mielestäni lapsen oikeuksista, rahasta ja tasapuolisuudesta, kun keskustellaan Salon kouluverkon tulevaisuudesta.

Aloitetaan rahasta.  Salon talousarviossa(2017) yleisopetuksen oppilaalle on varattu 7124€/oppilas/vuosi rahaa riippumatta siitä missä koulussa oppilas opiskelee. Rahasumma perustuu siihen, että opetusryhmien keskikoko koko kaupungissa on n. 20 oppilasta. Selkeästi suurin osa  opetuksen kuluista koostuu opettajan palkoista. Kiinteistökulut ja kuljetuskulut vaihtelevat kouluittain. Salo on laaja kaupunki, joten kuljetuskuluja tulee aina olemaan ja ne ovat kohtalaisen merkittävä osa menoja.
Sijoitettu summa perusopetukseen on kohtuullinen. Itse koen, että sillä summalla pystytään tarjoamaan laadukasta opetusta lapsillemme.

Aloittavien ykkösluokkalaisten määrän avulla on helppo tarkistella asiaa tasapuolisuusnäkökulmasta. Esim. Kirkonkylän koululla Perniössä näyttäisi aloittavan 41 ykkösluokkalaista eli oletettavasti kaksi luokkaa. Näin ollen budjetoituun 20 oppilaan ryhmäkokoon päästään. Jossakin toisessa koulussa aloittaa esim. kahdeksan ykkösluokkalaista. Mikäli ryhmä aloitetaan tuon kokoisena ilman yhdysluokkaratkaisua, niin silloin kyseisen koulun ykkösluokkalaisiin sijoitetaan lähes tuplasumma rahaa vuodessa verrattuna Kirkonkylän koulun oppilaisiin. Koulukentästä täytyy löytää ”maksumies” kyseisen pienen ryhmän perustamiselle. Jossakin koulussa ryhmäkoko tulee olemaan n. 25 oppilasta ellei enemmänkin, jotta pienen ryhmän aiheuttama kustannus saadaan ”korjattua”.

Oppilasmäärän pieneneminen näkyy valtionosuuksissa, joten jos järjestämme opetusta pienemmissä ryhmissä, niin erotus jää kokonaan kunnan katettavaksi.

Olen keskustellut asiasta eri koulujen edustajien kanssa melkoisen ahkerasti tässä kevään mittaan. Ei ole oikein, että pienten ryhmien aiheuttamat ylimääräiset kulut katetaan toisten koulujen oppilaiden palvelutasosta. Toisaalta ”pienikin” koulu saattaa pystyä järjestämään riittävän ja kohtuullisen kokoiset ryhmäkoot yhdysluokkaratkaisujen avulla. Uuteen opetussuunnitelmaan on tullut myös alakoulun osalta ohjelmaan valinnaisuutta. Todella pienen koulun on erittäin hankaa järjestää aitoa valinnaisuutta oppilailleen talouden resurssit huomioiden. Tämän aidon huolen moni on tuonut esiin. Kyse on lopulta siitä, ollaanko koulun tarjoamaan palvelutasoon tyytyväisiä. Tämä on ensisijaisesti opetustoimen tehtävä kartoittaa asiaa ja pitää huolta lasten tasapuolisesta asemasta.

Omana ratkaisuna tähän lasten lukumääräongelmaan tarjoaisin aggressiivista oppilassijoittelua. Aloittavien ykkösluokkalaisten määristä tehtäisiin johtopäätökset ja lähikoulupäätöksillä tasattaisiin mahdollisuuksien mukaan ryhmiä. Näin toimiessa myös palveluverkon tulisi joustaa. Eli voisi tulla tilanteita, jossa opettaja opettaakin toisella koululla seuraavana lukuvuotena, koska ryhmiä omalla koululla ei riitä. Uskokaa tai älkää, niin tämä on myöskin todella kuuma peruna kouluissa.

Tasapuolisuus on avainasia koko kouluverkkokeskustelussa. Lapsilla tulee olla tasapuoliset oikeudet saada hyvää palvelua ympäri kaupunkia. Salon koulurakennusten tilanne on niin epäselvä, että itse en yhtään tervettä koulurakennusta poistaisi käytöstä tässä tilanteessa.

Jälleen päätään nostavaan Ollikkala- Pajula- keskusteluun voitaisiin etsiä yhteistyön henkeä. Mahdolliset säästöt Pajulan siirtämisestä Ollikkalaan perustellaan oppilasryhmäkokojen kasvattamisella. Väite on täysin omituinen. Asia voitaisiin nytkin laittaa jo kuntoon lähikoulupäätösten avulla, jossa vuodesta riippuen saatettaisiin muutamalle lapselle tehdä lähikoulupäätös Ollikkalaan tai vastavuoroisesti Pajulaan. Opettaja saattaisi välillä olla toisen koulun opettajan lukuvuoden, välillä toisen. Ainoa todellinen säästö joka kyseisellä ratkaisulla voitaisiin saada aikaan on kiinteistökulut. Niistä kun vähennetään jonkin verran lisääntyvät kuljetuskulut, niin säästösumma on todella kosmeettinen ja mitätön kokonaisuuden kannalta.

Syyttävä sormeni osoittaa vahvasti tässä asiassa meihin kuntalaisiin. Meillä on vahvat mielipiteet siitä, että siellä ja siellä alueella on sellaisia ja sellaisia oppilaita, ja siellä ei osata opettaa, mutta täällä osataan.

Sitten vielä lyhyesti yhteen faktaan eli kiinteistökuluihin. Kun koulujen oppilasmäärä laskee ja kiinteistökulut pysyvät samana, niin kaupungin osuus laskusta kasvaa enemmän ja enemmän , koska valtionosuudet pienenevät, joilla on katettu tietenkin myös kiinteistökuluja. Päättäjillä on tässä tilanteessa kolme vaihtoehtoa:
a) kasvattaa opetustoimen budjettia -> veroprosentin korotus
b) Yhdistää kouluja poistamalla käytöstä koulurakennuksia-> kiinteistökuluissa säästetään, jos rakennuksesta päästään eroon tms, mutta kuljetuskustannuksia tulee jonkin verran lisää, sekä oppilaiden koulumatkat pitenevät. Opetuskuluissa säästetään todennäköisesti jonkin verran.
c) Suosia aggressiivista oppilassijoittelua ja murtaa raja- aitoja oppilaaksiottoalueiden välillä. Tällä järjestelyllä saataisiin ”pelastettua” paljon.
d) Tehdä hitosti lapsia.

Toivottavasti kouluverkosta voitaisiin tällä kerralla keskustella asiallisesti ilman suurempia riitoja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s